maanantai 23. maaliskuuta 2015

Hiljaista kun huopatossutehtaalla....ei pidä paikkaansa

Kyllä täällä tapahtuu...ja sattuu.

Viimeaikaisia tunnelmia voi kuvata monella sanalla, mutta yleensähän yksi kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Joten hemmottelen teitä kuvilla, ja muutamalla sanalla niiden lomassa.

 Jouluksi tehtiin jäälyhty jäädyttämällä erivärisiä vesiä pakastusrasiassa.
Tämmöiset sukat valmistuivat vähän niin kuin tilaustyönä, mutta eivät sitten päätyneet tilaajalle.


Tämän mallin kun näin niin tiesin tarkkaan kenelle haluan tehdä tämmöiset, pikkusiskoni numero 2. 
Hieman ennen joulu tytär lapsi toi äidille kukkapuskan, joka alkoi kukkia ja tekemään jopa raakileita tammikuussa. Mustikanvarpuja.





Tammikuussa se sitten alkoi, opiskelu puutarhapuolella. Minusta tulee isona ehkä puutarhuri. Tässä kuvia koulumme paprikahuoneesta johon istutimme paprikoita. Joku muu oli laittanut nuo tomaatit.

On sidottu kukkakimppuja.

Tomaatit ja kurkut kasvavat. Satoa saadaan jo ja kyllä maistuu.
Sijaistoimintaa tenttien lukuun. Kasvintunnistustentti meni...no läpi kuitenkin.
On me tehty pöytäasetelmiakin.
SydänKotona kutsuilla asiakkaat tekivät itselleen klipsikukkaroita ja -pussukoita, joten olihan minunkin kokeiltava. Olempa muuten aika tyytyväinen.
On me perheenkin kanssa retkeilty. Järven kiertäminen menossa.
Ja pidetty naisteniltaa hohtokeilauksen parissa.

Jatkossa opiskelu tulee viemään enemmän ja enemmän aikaa, mutta en ole pahoillani vaan nautin. Olen ehkä löytänyt oman alani. Ja tunneillahan voi neuloa, olen kysynyt luvan. Paitsi tietty käytännön tunneilla.








sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Rulla, lyhde, ämmä, tyttäret, liipotin mitä ihmettä

Paikallinen kansalaisopisto järjesti kehruu kurssin ja olihan sinne pakko osallistua, virhe...paha virhe!

Kolmena perjantaina ja kahtena lauantaina me tutustuimme kehräyksen saloihin ja jäimme (tai minä ainakin) koukkuun.

Ihan alustahan se piti aloittaa. Tuppo lampaan villaa ja karstat käteen, hetki karstausta ja totesin että ei kestä käden. Seuraavaksi katse kohti Satun karstarumpua, jota käytiinkin pyörittelemässä pikku Kakkosen kanssa viikolla.

Tässä rulla pyörii ja lankaa syntyy. Hiukan on fuskauksen makua kun suoraan hahtuvalangasta kehräsin, mutta sillä oli hyvä opetella polkeminen kohdilleen.


Kun on vähän hätäinen ei malttanut antaa säikeiden levätä rullalla viikkoa, vaan piti kerrata heti että näki kättensä työn. Tässä on ensimmäinen kerä itse kehräämääni lankaa.

Harrastus pääsee jatkumaan nyt kunnolla kun joulupukki saapui etuajassa anopin vaatteissa. Vintiltä löytyi hänen tätinsä vanha rukki joka näin ollen minulle luovutettiin. Tähän hiukan huoltotoimenpiteitä ja johan alkaa lankaa tulemaan, ehkä.
Rukki on vuodelta 1948 (tälläinen vuosiluku löytyi pohjasta) ja Keuruulaisen Rantilan valmistama, sitä kuka veljeksistä vai heidän isänsä tämän on tehnyt ei tiedetä. Rukki on todella vähän käytetty, minkä kyllä huomaa kun osat on kulumattomia eikä rulla pyöri lyhteessä kunnolla ja koukutkin on ruosteessa, mutta nehän huolletaan.





Tälläistä täällä tällä erää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

On tää vielä olemassa

Tämä blogi on elänyt nyt niin kauan hiljaiseloa että mahtaako tätä kukaan enään muistaa.
Yritetäämpä saada vähän jotain näytille, koska eihän täällä nyt kädet ristissä kuitenkaan olla istuttu.



 Kurkkuja piti säilöä, josko näitä joku söisikin talvella. On ainakin hyvä mieli kun on itse laittanut.


Valkosipulin viljelyssä on nyt siirrytty askel eteenpäin ja anoppi on ruvennut jakamaan tietojaan ja oppejaan minun kanssa. Tässä osa ensimmäisen vuoden sadostani.


Ja omasta kasvihuoneesta on syöty kilo jos toinenkin näitä ihania viinirypäleitä. Ensi vuonna vois uskaltaa tehdä hiukan radikaalimpaa leikkausta ja kokeilla menestyisikö tämä ihan kasvinuoneen ulkopuolellakin.


Neiti  tahtoi tumput talveksi ja äitihän neuloi. Tosin samainen äiti kävi sitten laittamassa nämä tumput Haapamäen kirjastossa olevaan neulekahvilan neule näyttelyyn. Ja siellä vitriinissä ne nyt ovat odottamassa.


Maanviljelijän tytär tarvitsi villasukat, ja mikäpä paremmin kävisi kun traktori-sukat. Sukat toimitettu saajalleen ja kaiketi ovat tyytyväisiä, sekä tytär että äiti.




Oman pellon sadosta ehti pari kurpitsaa edes jonkun kokoiseksi että saatiin halloweeniksi lyhdyt.

Sateisiin tunnelmiin.

Kiva kun kävit, jätä merkki itsestäsi.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Prinsessalinna

Meillä on tänään vietetty ihmeemme huomisia 5 vuotissynttäreitä. Neiti ihminen halusi viettää prinsessa juhlia ja mitäpä ei äiti tekisi lapsensa eteen.... valvoo öitä ja tuskailee kakkua

Onneksi on tullut hankittua ihan näitä tilanteita varten Annie Rigg:n Satumaiset synttärikakut johon kuvat on ottanut Sandra Lane. Sieltähän sitten löytyikin juuri oikeanlainen prinsessanlinna.

Tämmöinen oli minun näkemykseni.





Lapsiin ei ihan niin hyvin uponnut tuota makeaa sokerikakkupohjaan tehtyä kakkua kuin aikuisiin.

Juhlat tuli juhlittua, kakkupöydässä oli kerrallaan 12 lasta ja osa tuli myöhemmin, että kyllä on ollut vilskettä ja vilinää. Ja kakkua jäi vielä, sekä toinen kookoskakku on vallan kokonaan syömättä, vink vink keitän kahvit.

Ensi kerraksi lupaan jotain neulottua esitellä. On niitä tuossa valmiina odottamassa kuvaamista.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Sukkia, traktoreita ja sukkia

Täällä on neulottu ja leivottu. Koko suomi leipoo sai minussa taas sisäisen leipurin nostamaan päätään. Voi kun joku vielä tulis ja söis ettei itse tarvis.

Ompelumaratoonilla kaksi ihanaista Rouvaa lahjoivat minua kahdella kerällä Maijaa, olin kai tehnyt jotain ansaitakseni ne.

Kerät olivat punasävyinen ja sinisävyinen, nimettynä vielä oikein Ekavekaralle ja Tokavekaralle.

Vanha sananlasku: "Suutarin lapsella ei ole kenkiä", pitää meillä paikkansa muodossa neulojan lapsella ei ole sukkia, eli oli selvääkin selvempää että näistä langoista tulee lapsosille sukat.

Ensin tein Tokavekaran sukat ja ne valmiiksi saatuani totesin että yksi kerä ei riitä Ekavekaran sukkiin, joten päätin käyttää ensimmäisistä sukista jääneen langan lopun Ekavekaran sukkien varteen. Ja näin ollen sain kahdesta kerästä kahdet sukat.




Voihan villasukka!-ryhmässä facebookissa on ollut tarjolla ihania kuvia traktori-sukista. Ja kyllähän tuleva maanviljelijä traktori sukat tarvii. Nämä on tehty niin vanhoista jämälangoista (ensimmäiset mitkä korista käteen osui) ettei harmainta hajuakaan mitä olisivat, mutta veikkaus että seiska veikkaa. Ja hyvin osuikin käteen oikeat langat, sekä sininen että harmaa loppuivat tasan silloin kun päättelin toisen sukan viimeiset silmukat.



Ja traktori teemalla jatketaan. Nyt työnalla on piparkakkutraktori. Siintä saanette kuvia myöhemmin jahka saan osista kasattua jotain joka edes hämärästi muistuttaisi traktoria.

Pukinkonttiinhan täällä ei valmistu mitään, näyttää olevan että tarpeeseen vaan.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Apina kapina

Pientä oravannahka kauppaa on tullut harrastettua. Minä sain ihanan laukun Mifukon mallistosta ja yksiosa maksua olivat nämä apina sukat.


Ohjehan näihin sukkiin on muistaakseni Novitan viimevuoden joulu numerossa. Ja lankana luonnollisesti seiska veikka ja koko noin 34.

torstai 14. marraskuuta 2013

Vanhoja unohdettuja

Joo kun ihan käydään kyselemässä että mitä täällä tehdään, niin esitelläämpä pari vanhempaa (tältä kesältä ihan) tuotosta jotka on jäänyt bloggaamatta.

Oltiin lähdössä asuntoautolla reissuun, muu perhe kantoi tavaraa autoon kun minä yhtäkkiä hokasin ettei meillä ole kosteuden kestäviä pusseja pesuaineille. Noilla leirintäalueilla yleiselle saunavuorollo mennessä olis kiva kun olis omat pesuainepussit jotka erottuis sieltä ilman silmälaseja. Näihin käytin jotain markiisikankaan paloja jotka ovat tulleet Keniasta asti Ekavekaran Kummitusten muuttokuorman mukana. Aikaa kahden pussukan valmistamiseen meni puolisen tuntia. On niissä oikein nauhakujatkin, mutta noin jäykkäkangas ei oikein tykkää kurtistua pussiks, mutta hyvin nuo toimivat kesän asuntoautossa.


Näillä sitten mentiin se reissu. Jonkin verran tuli virkkailtua noita amigurumeja, mutta jostain syystä kuvaa valmiista ei ole, liekkö menneet suoraan lastenleikkeihin.

Jokunen viikonloppu sitten meillä oli ompelumaratooni ompelevien ystävien kesken. Ekavakara esitti perjantai-iltana toiveen että haluaa minun tekevän siilikuvioisen jumppapuvun. No oho, hiukan nauratti että niinpä niin äitihän varmaan osaakin tehdä sellaisen, mutta kuten kuvasta näkyy niin jotain sinnepäin sain aikaiseksi. Ja kyllähän tuolla jo yhdet satujumpat on jumpattu. Kangas on ostettu Kestovaippakaupasta tarkoituksena tehdä joku kiva mekko, mutta kun toive oli jumppapuvusta niin sitä saa mitä tilaa. Kaava on jostain...no jostain. (lisään tiedon tähän kun pääsen tarkistamaan mistä, tai jos joku mukana olleista muistais)

Myös perheen miehet pääsivät nauttivaan ompelumaratoonin tuotoksista. Nämä samistelupaidat tosin leikkasin jo ensimmäisellä maratonilla mutta en ehtinyt ommella. Tokavekara juoksee ympäri kämppää ja hokee tino tino titi titi tino eli dinoja isillekin. Nämäkin kankaat ovat Kestovaippakaupasta ja Isi itse oli valitsemassa. Mä olen nyt niin ihastunut tuohon kaksoisneulaan että haluan sillä ommella kädentiet, helman ja kauluksen resorin.

Tässäpä ihmeteltävää vähäksi aikaa, jahka löydän ja saan pestyä muut ompelumaratoonin tuotokset niin kuvailen ne ja postaan tänne.
Lopuksi vielä kuva Tokavekaran 2v synttäreille tekemästäni Lakritsi tuttifrutti juustokakusta jonka ohje löytyy Kinuskikissan kirjasta.

Kakku oli kaiketi hyvä koska loppui ennen kun ehdin itse maistamaan. Toisen, hiukan muunnellun version tein Me&I kutsuille ja sitä ehdin maistamaan ja oli hyvää, voin suositella.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.