On tää vielä olemassa

Tämä blogi on elänyt nyt niin kauan hiljaiseloa että mahtaako tätä kukaan enään muistaa.
Yritetäämpä saada vähän jotain näytille, koska eihän täällä nyt kädet ristissä kuitenkaan olla istuttu.

 Kurkkuja piti säilöä, josko näitä joku söisikin talvella. On ainakin hyvä mieli kun on itse laittanut.

Valkosipulin viljelyssä on nyt siirrytty askel eteenpäin ja anoppi on ruvennut jakamaan tietojaan ja oppejaan minun kanssa. Tässä osa ensimmäisen vuoden sadostani.

Ja omasta kasvihuoneesta on syöty kilo jos toinenkin näitä ihania viinirypäleitä. Ensi vuonna vois uskaltaa tehdä hiukan radikaalimpaa leikkausta ja kokeilla menestyisikö tämä ihan kasvinuoneen ulkopuolellakin.

Neiti  tahtoi tumput talveksi ja äitihän neuloi. Tosin samainen äiti kävi sitten laittamassa nämä tumput Haapamäen kirjastossa olevaan neulekahvilan neule näyttelyyn. Ja siellä vitriinissä ne nyt ovat odottamassa.

Maanviljelijän tytär tarvitsi villasukat, ja mikäpä paremmin kävisi kun traktori-sukat. Sukat toimitettu saajalleen ja kaiketi ovat tyytyväisiä, sekä tytär että äiti.

Oman pellon sadosta ehti pari kurpitsaa edes jonkun kokoiseksi että saatiin halloweeniksi lyhdyt.

Sateisiin tunnelmiin.

Kiva kun kävit, jätä merkki itsestäsi.