Rulla, lyhde, ämmä, tyttäret, liipotin mitä ihmettä

Paikallinen kansalaisopisto järjesti kehruu kurssin ja olihan sinne pakko osallistua, virhe...paha virhe!

Kolmena perjantaina ja kahtena lauantaina me tutustuimme kehräyksen saloihin ja jäimme (tai minä ainakin) koukkuun.

Ihan alustahan se piti aloittaa. Tuppo lampaan villaa ja karstat käteen, hetki karstausta ja totesin että ei kestä käden. Seuraavaksi katse kohti Satun karstarumpua, jota käytiinkin pyörittelemässä pikku Kakkosen kanssa viikolla.

Tässä rulla pyörii ja lankaa syntyy. Hiukan on fuskauksen makua kun suoraan hahtuvalangasta kehräsin, mutta sillä oli hyvä opetella polkeminen kohdilleen.

Kun on vähän hätäinen ei malttanut antaa säikeiden levätä rullalla viikkoa, vaan piti kerrata heti että näki kättensä työn. Tässä on ensimmäinen kerä itse kehräämääni lankaa.

Harrastus pääsee jatkumaan nyt kunnolla kun joulupukki saapui etuajassa anopin vaatteissa. Vintiltä löytyi hänen tätinsä vanha rukki joka näin ollen minulle luovutettiin. Tähän hiukan huoltotoimenpiteitä ja johan alkaa lankaa tulemaan, ehkä.
Rukki on vuodelta 1948 (tälläinen vuosiluku löytyi pohjasta) ja Keuruulaisen Rantilan valmistama, sitä kuka veljeksistä vai heidän isänsä tämän on tehnyt ei tiedetä. Rukki on todella vähän käytetty, minkä kyllä huomaa kun osat on kulumattomia eikä rulla pyöri lyhteessä kunnolla ja koukutkin on ruosteessa, mutta nehän huolletaan.

Tälläistä täällä tällä erää.