sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Rulla, lyhde, ämmä, tyttäret, liipotin mitä ihmettä

Paikallinen kansalaisopisto järjesti kehruu kurssin ja olihan sinne pakko osallistua, virhe...paha virhe!

Kolmena perjantaina ja kahtena lauantaina me tutustuimme kehräyksen saloihin ja jäimme (tai minä ainakin) koukkuun.

Ihan alustahan se piti aloittaa. Tuppo lampaan villaa ja karstat käteen, hetki karstausta ja totesin että ei kestä käden. Seuraavaksi katse kohti Satun karstarumpua, jota käytiinkin pyörittelemässä pikku Kakkosen kanssa viikolla.

Tässä rulla pyörii ja lankaa syntyy. Hiukan on fuskauksen makua kun suoraan hahtuvalangasta kehräsin, mutta sillä oli hyvä opetella polkeminen kohdilleen.


Kun on vähän hätäinen ei malttanut antaa säikeiden levätä rullalla viikkoa, vaan piti kerrata heti että näki kättensä työn. Tässä on ensimmäinen kerä itse kehräämääni lankaa.

Harrastus pääsee jatkumaan nyt kunnolla kun joulupukki saapui etuajassa anopin vaatteissa. Vintiltä löytyi hänen tätinsä vanha rukki joka näin ollen minulle luovutettiin. Tähän hiukan huoltotoimenpiteitä ja johan alkaa lankaa tulemaan, ehkä.
Rukki on vuodelta 1948 (tälläinen vuosiluku löytyi pohjasta) ja Keuruulaisen Rantilan valmistama, sitä kuka veljeksistä vai heidän isänsä tämän on tehnyt ei tiedetä. Rukki on todella vähän käytetty, minkä kyllä huomaa kun osat on kulumattomia eikä rulla pyöri lyhteessä kunnolla ja koukutkin on ruosteessa, mutta nehän huolletaan.





Tälläistä täällä tällä erää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

On tää vielä olemassa

Tämä blogi on elänyt nyt niin kauan hiljaiseloa että mahtaako tätä kukaan enään muistaa.
Yritetäämpä saada vähän jotain näytille, koska eihän täällä nyt kädet ristissä kuitenkaan olla istuttu.



 Kurkkuja piti säilöä, josko näitä joku söisikin talvella. On ainakin hyvä mieli kun on itse laittanut.


Valkosipulin viljelyssä on nyt siirrytty askel eteenpäin ja anoppi on ruvennut jakamaan tietojaan ja oppejaan minun kanssa. Tässä osa ensimmäisen vuoden sadostani.


Ja omasta kasvihuoneesta on syöty kilo jos toinenkin näitä ihania viinirypäleitä. Ensi vuonna vois uskaltaa tehdä hiukan radikaalimpaa leikkausta ja kokeilla menestyisikö tämä ihan kasvinuoneen ulkopuolellakin.


Neiti  tahtoi tumput talveksi ja äitihän neuloi. Tosin samainen äiti kävi sitten laittamassa nämä tumput Haapamäen kirjastossa olevaan neulekahvilan neule näyttelyyn. Ja siellä vitriinissä ne nyt ovat odottamassa.


Maanviljelijän tytär tarvitsi villasukat, ja mikäpä paremmin kävisi kun traktori-sukat. Sukat toimitettu saajalleen ja kaiketi ovat tyytyväisiä, sekä tytär että äiti.




Oman pellon sadosta ehti pari kurpitsaa edes jonkun kokoiseksi että saatiin halloweeniksi lyhdyt.

Sateisiin tunnelmiin.

Kiva kun kävit, jätä merkki itsestäsi.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Prinsessalinna

Meillä on tänään vietetty ihmeemme huomisia 5 vuotissynttäreitä. Neiti ihminen halusi viettää prinsessa juhlia ja mitäpä ei äiti tekisi lapsensa eteen.... valvoo öitä ja tuskailee kakkua

Onneksi on tullut hankittua ihan näitä tilanteita varten Annie Rigg:n Satumaiset synttärikakut johon kuvat on ottanut Sandra Lane. Sieltähän sitten löytyikin juuri oikeanlainen prinsessanlinna.

Tämmöinen oli minun näkemykseni.





Lapsiin ei ihan niin hyvin uponnut tuota makeaa sokerikakkupohjaan tehtyä kakkua kuin aikuisiin.

Juhlat tuli juhlittua, kakkupöydässä oli kerrallaan 12 lasta ja osa tuli myöhemmin, että kyllä on ollut vilskettä ja vilinää. Ja kakkua jäi vielä, sekä toinen kookoskakku on vallan kokonaan syömättä, vink vink keitän kahvit.

Ensi kerraksi lupaan jotain neulottua esitellä. On niitä tuossa valmiina odottamassa kuvaamista.