Täällä ei oo mitään nähtävää

Pakko tauko nelomisessa ja virkkaamisessa, syynä todella ärtynyt oikean käden kyynerpää. Oliskohan tenniskyynerpää, tiedä häntä.

Korissa makaa virkatun hamosen alku. Malli on Suuresta käsityölehdestä. Kaverin häihin meinasin, mutta jos käsi ei ota parantuakseen niin ei toiveita valmistumisesta.

Viikonloppuna otettiin rennosti, laitettiin muksut hoitoon ja lilluttiin Peurungassa. 130 m pitkä vesiliukumäki tuli testattua ja olihan se aika hurja kokemus.

Pientä pintaremonttia pitäisi tehdä, mutta ei tällä kädellä pysty.

Nyt taidan vaan surkutella kurjuuttani ja yrittää olla tekemättä tuolla kädellä mitään.

PS.

Sitä mä vaan tulin vielä sanomaa että kun täällä selkeesti joku käy (tilastot kertoo) lukemassa, niin kommentit olis ihan kivoja, niistä sais intoa ehkä päivittääkkin useemmin ;)

Aurinkoa ja taimia

Kyllä täällä on valmistunut, pari sukkia jotka lähti niin liukkaasti uuteen osoitteeseen ettei kamera ehtinyt laueta niiden kohdalla. Vink vink sukkien saajalle josko lähettäis kuvaa.

Kevät on selkeesti tulossa kun kärpäset on mönkinyt koloistaa surraamaan ikkunoille. Tomaatintaimetkin on jo koulittu isompiin purkkeihin, samoin paprikat ja vesimelonit. Meillä on siirrytty sisältä ulkohommiin, on oltu puumettässä, moottorikelkkailtu, pilkitty ja nautittu auringonpaisteesta. On ihanaa kun mies on lomalla.

Heinäkuussa olevat ystävän häät saivat minut aloittamaan toivottomalta tuntuvan projektin, virkkan itselleni hameen kotiväestä SK 3/2013 lehdessä olleen ohjeen mukaan. Aika näyttää kuinka käy.

Oma mieli on aurinkoisempi kun aikoihin ja elämä tuntuu olevan ihanaa, tästä on hyvä jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin.