Tänään käytiin laulamassa Kauneimpia joululauluja tuolla meidän koti kirkossamme. Esikkokin jaksoi ihan hyvin paikoillaan. Söi iltapalaks kirkonpenkissä isille myyjäisistä ostetut riisipiirakat kun muut veisas Jouluyö, Juhlayö.
Hiukan suruakin on ollut. Meidän vanhempi koira lähti koirien taivaaseen viikko sitten. Meinaa äitille ottaa vähän koville. Onneks on nuo lapset, jotka auttavat jaksamaan. Esikko aina käy kysymässä kun äitillä on huonompi hetki että äiti, onko sun ikävä Mimmiä? Elä huoli, sen on hyvä olla, taivaan isä pitää siintä huolen. Ja taas jaksaa. Vastaus löytyy kaikkeen. Tosikkohan ei vielä ymmärrä, liekkö tuo edes huomannut että toinen koira puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti